Kennisbank

Mitä CIO haluaa tietää ennen kuin hän sanoo kyllä skaalaamiselle

CIO saa tehtäväkseen viedä AI-aloitteet maaliin, ja samalla laskun jos se menee pieleen. Ei siksi, että tekniikka pettäisi, vaan siksi, että pilotti, joka pyöri irrallisella infrastruktuurin palasella, ei toistu muualla organisaatiossa. Hän tietää, että aikaikkuna arkkitehtuurivalintojen oikein tekemiseen on pieni: kun se on kerran juurtunut väärin, jokainen seuraava laajennus perii sen virheen.

Kysymys, jonka hän esittää, ei ole "toimiiko tämä", vaan "kantaako kerros tämän alla". Toimiiko datanhallintaulottuvuus niin, että malli saa johdonmukaista, ajantasaista syötettä, vai nojaako pilotti käsin siivottuun vientitiedostoon, jota kukaan ei pysty toistamaan? Onko IT-infrastruktuuri rakennettu niin, että uusi sovellus liittyy siihen, mitä on jo olemassa, vai joutuuko jokainen hanke pystyttämään omat ympäristönsä? Nämä eivät ole kysymyksiä ambitiosta. Ne ovat kysymyksiä perustasta, ja CIO tietää, ettei perustaa voi korjata jälkikäteen innostuksella.

Vastaus, jota hän ei hyväksy

CIO ei hyväksy, että "AI-kypsyyden" pisteytys on yksi luku koko organisaatiolle. Hän on nähnyt liian usein, että keskiarvo peittää heikon kerroksen vahvan alle. Organisaatio voi saada korkeat pisteet hallinnasta ja jumiutua siitä huolimatta, koska sen alla oleva datanhallintaulottuvuus ei ole kasvanut mukana. Hän haluaa nähdä ulottuvuudet erikseen, siinä järjestyksessä missä ne kannattavat toisiaan: organisaatio, infrastruktuuri ja datanhallinta ensin, koska niistä riippuu, kestääkö kaikki sen jälkeen tuleva.

Hän ei myöskään hyväksy, että mittaus tulee häneltä itseltään, tai osastolta, joka vaatii äänekkäimmin budjettia. IT-osaston itsensä tekemä arkkitehtuuriarvio taipuu kohti kuvaa, jonka osastolla oli jo valmiiksi. Hän tarvitsee pisteytyksen, joka syntyy plot-kierroksesta: useat ihmiset arvioivat erikseen ja samanaikaisesti, jolloin näkyy, missä arkkitehtuuri- ja riskikuvat eroavat toisistaan. Jos CIO asettaa infrastruktuurin activation-tasolle ja liiketoiminta pitää sen baseline-tasolla, se ero itsessään on signaali. Ei niiden välinen keskiarvo.

Mitä hänellä on voitettavaa

Sen, mitä CIO voittaa rehellisellä mittauksella, on syy sanoa ei, joka kestää. Ei "en luota tähän", vaan "datanhallintaulottuvuus on baseline-tasolla, ja sen päälle mikään johdonmukaiseen syötteeseen luottava sovellus ei pysy pystyssä". Se on kanta, jonka hän voi selittää toimitusjohtajalle tai talousjohtajalle, joka haluaa nähdä ennen kaikkea skaalautumista. hybridresourcing-yhtiön kypsyysmittaus antaa tälle kannalle muodon: viisi tasoa, baseline-tasosta intelligence-tasoon, seitsemän ulottuvuuden yli, näkyvällä hajonnalla siitä, kuka on missä.

Mitä hän vielä voittaa, on järjestys. CIO, joka voi ulottuvuus kerrallaan osoittaa, mikä on saatava kuntoon ensin, ei joudu valitsemaan kaiken yhtäaikaisen käsittelyn ja mitään tekemättömyyden väliltä. Hän voi asettaa perustavanlaatuisen kerroksen — organisaation, infrastruktuurin, datanhallinnan — riippuvaisen kerroksen edelle, koska se on järjestys jossa se toimii, ei koska se on hänen mieltymyksensä. Tämä erottelu on juuri se, mikä muuttaa prioriteettikeskustelun luonteen: kyse ei ole enää siitä, mikä tuntuu kiireellisimmältä, vaan siitä, mikä on mahdollista sen perusteella, mitä on jo olemassa.

Mitä CIO ei löydä tästä mittauksesta

Tämä mittaus ei kerro mitään siitä, mitkä tehtävät AI voi ottaa haltuunsa. Se kertoo, onko organisaatio siinä vaiheessa, että haltuunotto voi onnistua ilman, että sovelluksen alla oleva kerros pettää. Tämä erottelu koskee myös muita rooleja: mitä toimitusjohtaja punnitsee ambition ja perustan välillä, mihin COO kiinnittää huomiota, kun toteutuksen on kannettava AI:ta, ja mitä workforce leader näkee, kun henkilöstöpuoli ei kasva mukana — kaikki pyörivät tämän kantokyky-kysymyksen ympärillä, ei sen ympärillä, mikä työ muuttuu.

Roolien välinen hajonta on samalla yhtä paljon informaatiota kuin taso itsessään. Jos CIO asettaa infrastruktuurin insight-tasolle ja HR-johtaja pitää datanhallinnan foundation-tasolla, tuo kuilu on paikka, jossa pilotti jumiutuu myöhemmin — ei tekniikassa, vaan liitoskohdassa sen välillä, mitä IT on saanut valmiiksi ja mitä organisaatio sen kanssa muuten tekee. Sama rakenne, sovellettuna sektoriin organisaation sijaan, näyttää kuinka laaja tämä ero voi olla: katso esimerkiksi miten rakennusala pärjää seitsemässä kypsyysulottuvuudessa tai missä asennusala on samalla asteikolla.

hybridresourcing-yhtiön kypsyysmittaus on rakenteilla. Se, joka haluaa käyttää plot-kierrosta oman organisaationsa tai tiiminsä pisteyttämiseen, voi ilmoittautua jonotuslistalle; juuri nyt ei ole mitään tilattavaa, vain paikka päästä ensimmäisten joukossa käyttöön, kun työkalu on valmis.

Jos vastaus tähän mittaukseen on, että perusta on kunnossa, seuraa toinen kysymys: mikä osa työstä itsestään on siirrettävissä AI:lle. Siihen tämä sivu ei anna vastausta. Sen laskun tekee FTE TO AI:n työscan, joka laskee tehtävittäin, mikä osa työstä on otettavissa haltuun — kysymys, joka on mielekäs vasta kun CIO tietää, että sen alla oleva kerros kestää.